Death Hawks

Pläräsin muistojen leikekirjaa ja huomasin että esiinnyitte  vuonna 2011 H2Ö:tä edeltäneen ILMIÖ-festarin ennakkoklubilla Mr. Teemu Markkula & The Death Hawks -nimellä. Siitä tuli vähän samanlainen, oudon hellyyttävä olo, kuin 70-luvun Suosikkeja lukiessa. Seuraavana aamuna mun ulko-ovi oli sepposen selällään, kiipparisti nukkui, matto suussa, eteisen lattialla ja te muut sikin sokin olkkarissa. Taisi olla kiva ilta. Minkälainen suhde sulla oikein on aikaan, Teemu?

Hauskaa, aika on aina ollut aika hämärän peitossa mulle. Muistotkin on mulle pääosin tuokiokuvia. Tuntuu että aika on taikamatto jonka kyydissä sitä leijailee eteenpäin ja katselee maisemia sitä mukaan mihin päin ohjailee.

Kuulostat siltä ettet tykkää aikaisista aamuista.
Milloin viimeksi käytit herätyskellon palveluksia?

Herätyskellon palveluksia käytän aina aika ajoin kyllä ihan toimien muistamiseen pitkin vuorokautta! Toisaalta useinkaan en tarvitse herätyskelloa. Kroppa ja mieli tajuaa nukkuessaankin jos on jotain tehtävänä ja herää sitten sen mukaan.
Esimerkiksi tuolla kiertuereissussa menin jo ensimäisellä viikolla sellaiseen kiertuemoodiin että heräsin joka aamu klo 8.30 huolimatta siitä kuinka aamuun asti edellisenä iltana oli mennyt. Kuukauden univelathan siitä sai mutta ainakin ehti joka aamu käydä suihkussa ja ajoissa dösään istumaan kohti seuraavaa paikkakuntaa. Nyt kotiinpalattua sitä on tullut nukuttua taas enemmän jotta olo jotenkin normalisoituisi.

Palasitte tosiaan juuri kattavalta Euroopan kiertueelta. Minkälaiset tunnelmat siellä maailmalla oikein oli?

Euroopassa oli upeaa. Oikein mainio ajankohtakin käydä katsomassa kevättä ympäri Keski- ja Länsi-Eurooppaa.
Ihmiset selvästi liikkeellä ulkona ja luonto kukkii. Jengiä oli hyvin keikoilla ja musa tuntui kiinnostavan! Muutamakin paikka meni aivan tukkoon. Mukavat promoottorit veivät aamiaiselle ja näyttivät kaupunkiakin. Ainoa ongelma yleensä kiertueella on aikataulun tiukkuus eli kaupunkeihin tutustuminen jää aivan liian vähäiseksi. Pariisissa tosin oli pari vapaapäivää eli siellä ehdin käymään esim. Serge Gainsbourgin haudalla ja vaeltamassa pitkin katuja sekä siltoja.

Mä en olekaan käynyt Pariisissa sen kammottavan iskun jälkeen. Monelle viranomaiselle täällä härmässä mielenrauhaa symboloi aita, mutta kyllähän myös pitkätukkaisen tapahtumajärjestäjän takaraivoa maailman meiningit välillä mietityttää ja kuumottaa neuroottisuuteen asti. Huomasiko Ranskanmaalla, että yleisötilaisuuksien turvatoimia olisi jollain tavalla tiukennettu?

En kyllä huomannut että olisi ollut mitään normaalista poikkeavaa turvatoimien osalta tai muutenkaan. Soitettiin perinteisellä parin sadan hengen rock-klubilla nimeltä La Mécanique Ondulatoire.
Yksi poke siinä ovella oli koko illan. Ihmiset oli hyvinkin rennosti ja siten miten baarissa ja keikoilla nyt yleensä ollaan.
Moni tuli siellä keikan jälkeen juttelemaan ja kyselemään ystävällisinä ja kiinnostuneina.
Ehkä tästä johtuen itsellänikään ei päässä paljon liikkuneet menneet kammottavat tapahtumat.
Ylipäätänsä oli muuten aika hienoa että meidän keikka oli täynnä ihmisistä ja keikka oli vielä maanantai-iltana!
Life goes on.

Mukava kuulla! Profeetta Orwellkin pelkäsi enemmän sodan jälkeistä aikaa kuin itse sotaa.
Teidän tuore Sun Future Moon -levy on saanut innostuneen vastaanoton. Myös mun aivot löysi yhteisen taajuuden jotenkin nopeammin kuin kahden ekan levyn kanssa.
Mä oon viime aikoina miettinyt paljon sellaista, että onkohan joku yleinen vaihtoehtoviisari vihdoin värähtänyt oikeampaan suuntaan. Jossain kirjoitettiin, että H2Ö:n ohjelma olisi tänä vuonna erityisen psykedeelisyysväritteinen, mikä ei pidä mun mielestä erityisen paikkaansa. Tarjottiin sentään jo kaks vuotta sitten aamuteetä Dave Brockille! Ja Amorphous Androgynous esiintyi ILMIÖ:ssä 2012!  Heistä riittää sitä ”psykedeelisyysväritystä” kaiken muun päälle. Mikä olo sulla nyt on, kun Death Hawksia voidaan pikkuhiljaa ruveta kutsumaan suomalaisen vaihtoehtokulttuurin lippulaivaksi, että mihin suuntaan nokka osoittaa?

Tän hetken listahitit kuulostaa aika paljon samanlaiselta keskenään mm. maksimaalisen kovaa soivalla EDM soundillaan. Tän hetken rokkisounditkin tuntuu olevan yhtä tukkoon pantua. Jos näistä ei löydy yhtenevää tekijää niin yleensä sitten ilmaisusta ja biisirakenteista. En nyt kokonaan dumaa koska onhan paljon hyviäkin juttuja noissa listabiiseissä. Itse pidän mm. Lana Del Reysta mutta siinäkin on se tietty vahva fiilis ja persoonallisuus mistä pidän. Tää nyt saattaa vaikuttaa siltä että seuraisin monipuolisesti tapahtumia musiikkimaailmassa vaikka tosiasiassa en seuraa.

Kuitenkin esimerkiksi kesäkuussa vuonna 1986 Suomessa listahitteinä oli top vitosessa:
1.Jean-Pierre Kusela: Naurava Kulkuri
2.Samantha Fox: Touch Me (I Want Your Body)
3.Juice Leskinen Grand Slam: Kaksoiselämää
4.Peter Gabriel: Sledgehammer
5.AC/DC: Who Made Who

Tämän hetken TOP 5:
1. JVG
2. Petri Nygård
3. Drake
4. Calvin Harris
5. Kuningasidea

Kyllä vuoden -86 listassa on nähtävissä musiikin monimuotoisuutta hitusen enemmän. Jos kuuntelee, käyttää ja tykkää musiikista sekä sen suomista mahdollisuuksista niin kyllästyminen tämän hetken valtavirtatarjontaan on jossain kohtaa väistämätön. Ja uudet ajassa kiinni olevat mielenkiintoiset jututhan ne löytyy yleensä muualta kuin Warnerin, Universalin ja Sonyn listoilta jotka muuten ovat yhdessä muodostaneet tämän hetken Top5 listan.
Tästäkin syystä olen erittäin otettu jos joku kutsuu Death Hawksia suomalaisen vaihtoehtokulttuurin lippulaivaksi!

Psykedelialeiman saa kyllä aika helposti nykyään. Jonkinlainen epäjärjestäytynyt hämäräporukka tarvittaisiin sitä leimaa jakamaan ja vähän määritellymmin. Nimittäin sävyjähän riittää moniin syvyyksiin ja korkeuksiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Pääpaino Death Hawksilla on uudessa musiikissa. Yhtyeen persoonat ja ajoittaiset mieltymykset tuottavat uusia, mielenkiintoisia ja kiehtovia yhdistelmiä aina vaan paremmin.
Eetteriä kohti joka askeleella.

Muistan elävästi muuten kun ojensin Loirille Kuselan LP:n signattavaksi. Se Loirin hymynkare sillä hetkellä hymyilyttää mua tälläkin hetkellä.

Mikä on sun suosikkibiisi Dungenin tuotannosta?

Dungen on loistavaa kesämusaa. Pintansa ovat pitäneet biisit jotka pysäytti kun Dungeniin ensi kertaa tutustuin.
Biisit kuten Panda, Stadsvandringar ja Festival. Dungenin hitit ovat kyllä loistavia pop-biisejä mutta pintaa syvemmällä pääsee uppoutumaan epäkonventionaalisempiin biiseihin kuten En dag på sjön tai Blandband. Kyllä yhtyeen uusin levy on taas se paras. Just nyt toimii kyllä tuo Blandband kappale.

Totta! Minäpä yritän olla laittamatta Dungenia ja Death Hawksia päällekäin aikatauluun, niin pääset kattoon keikkaa.