Tutkimusmatka H2Ö:n ytimeen
H2Ö:n festivaalialue on yllätyksellinen kokonaisuus, joka koostuu rentoutumisesta, juhlimisesta, kohtaamisista sekä moninaisista taideteoksista.
Monet mieltävät musiikkitaiteen olennaiseksi osaksi kesäistä festarikokemusta, mutta H2Ö:ssä voi myös sattumalta nähdä vilauksen performanssiesityksestä, hämmästellä tilan ehdoilla rakennettuja installaatioita ja jopa löytää itsensä osallistavasta taidetyöpajasta.
Käydäänpä pienellä tutkimusmatkalla! Mitä kaikkea h2örisontissa näkyy?
INSTALLAATIOITA
Aluekartasta löytyy numero 12, joka on nimetty Parkiksi. Täällä on pieni vinssikoppi, jonka ikkunoista näkyy jotain outoa – onko se luuranko, joka kiteytyy? Kiteytymiä löytyy myös numero 2:sta, hämärästä Liiteristä, jossa lasinen vitriini on valaistu punaisella valolla.
The Garden of Death on kristallista rakennettu kaksiosainen installaatio. Teoksen ovat rakentaneet Heidi Aho ja Sebastian Ziegler – turkulaiset taiteilijat, jotka ovat osa Videokaffe-kollektiivia. Installaatio kasvaa ja kehittyy festivaaliviikonlopun aikana, joten Parkin ja Liiterin ohi kävellessä näkymä lasien takana on aina hieman erilainen.
Kuva: Maybelle Jones-Nettey
PERFORMANSSIA
Kello on 17 lauantaina 23.7. Olemme Liiterin ja Parkin välissä, jossa Helsingistä kotoisin oleva Salla Valle esittää visuaalisesti vangitsevan performanssin.
Vallen esitykset ovat luonteenomaisesti paikkaan rakennettuja hitaita kuvia, joille tunnusomaisia piirteitä ovat aistillinen herkkyys ja oma, sisäinen logiikka. Samastuttavuutta niihin tuovat arkielämää tarkasteleva ote ja hiljainen huumori. Vai mitä mieltä sinä olet? Tajusitko katsovasi performanssia, vai luulitko Vallea oudosti käyttäytyväksi festivaalivieraaksi?
Kuva: Laura Myllykangas
OSALLISTAVAA TAIDETTA
Festivaalialueella kiertää villi huhu: jossain täällä on death metal -meditaatiota. Kyllä, luit oikein! Kujan vieressä sijaitsevassa Verstaassa päivystää Anni Puolakka, joka päästää luokseen yhden festivaalivieraan kerrallaan. Taiteilija kertoo, että esityksessä syödään hopeaa, sukelletaan mustaan aukkoon ja kuollaan hetkellisesti feministisen metallin kautta. Saavu paikalle perjantaina klo 15:30–17 tai lauantaina klo 19:30–21:15 välillä. Uskallatko kokeilla?
Astu sisään ja antaudu death metal -meditaatiolle.
SINGULARITEETTIA
Jo pari kuukautta sitten lehdissä hehkutettiin, että H2Ö:hön on saatu ainutlaatuinen kokoelma taideteoksia Erkki “Kurtsi” Kurenniemeltä, joka tunnetaan elektronisen muusiikin pioneerina. Vilkaus Wikipediaan vahvistaa, että Kurenniemi on perustanut Helsingin yliopiston elektronisen musiikin studion ja rakentanut lukuisia soittimia muun muassa M.A. Nummiselle ja ruotsalaiselle säveltäjälle Ralph Lundstenille.
Lauantaina kello 16 astumme Suulin pimeästä suuaukosta sisään. Täällä esitetään uusioversio DEAL-intermediateoksesta, joka on esitetty vain kaksi kertaa aikaisemmin: vuonna 1972 ja 2002. Videota, äänipäiväkirjaa, syntikkaa ja performanssia – tämä kokemus on ehdottomasti kokonaisvaltainen.
Kuvat: Ojanen & Suominen 2004
LEPOHETKI
Huh huh! Viikonlopun aikana on tullut tsekattua Aldous Hardingin herkkää tunnelmointia, Radiopuhelimien konkarituuttausta sekä Tyynyjen suomishoegazea, ja vielä pitäisi jaksaa jorata Rasmus Hedlundin minimalistisen teknosetin läpi.
Kurkkua kuitenkin kuivaa ja jalat ovat turvonneet silminnähden – on siis tullut aika koukata ruoka- ja juomamaailmojen läpi ja istahtaa Vallilan rentouttavaan loungeen. Tunnelmallisessa keitaassa on mukava levähtää ja ihastella kauniita tekstiilejä, joita koristavat kesäiset auringonkukat ja värikkäät kuosit. Tästä on hyvä lähteä uuteen nousuun.
Vallila Lounge tarjoaa ansaitun lepotauon.
Tähän päättyi H2Ö:n tutkimusmatkan lyhyt oppimäärä. Tämä festaripolku on vain yksi mahdollisuus – tervetuloa etsimään ja löytämään oma reittisi!