Muuan Mies

Kuva: Petri Alanko

Mitä sulle kuuluu, Muuan Mies?

Moikka! Oikein hyvää! Pääskyset kirkuu pihamaalla, eli kesä o vissiin tullu. Kolmas lätty on edenny miksausvaiheessa ja hyvä kutina tuntuu jo mahassa.

Onko sinusta tullut nyt reggaemies?
Ainakin uusi Tsygä Rullaa-single kuulostaa siltä.

Heh hee… älyllisen, tai vähä-älyllisen villasukka-iskelmän ja folkin rinnalla on kiva tehä kans menokkaampia lauluja. Viime vuosina oon diggaillu Ranska-meininkejä, Serge Gainsbourgia ja Manu Chaoa – niillä on jotenki hieno yhdistelmä rytmiä, sydäntä ja nasevaa tekstiä. Noita kolmea jalokiveä mekin tavoitellaan. Tossa kolmiossa Tsygä Rullaa on uusista biiseista on ehkä eniten siellä rytmin kulmassa. Mielenkiintoisin musa syntyy aina genre-boksien ulkopuolella tai välissä.

Risto Ylihärsilä soittaa nykyään bändissä. Missä tilanteessa te olette tavanneet toisenne ensimmäisen kerran?

Jep! Risto soitti synia jo edelliselle ”Mä Olen Iloinen” levylle. Tavattiin ekan kerran keikoilla Club Libertéssä Hesassa, vuosia sitten. Risto ei puhunu paljon mutta sano bäkkärillä: ”se minkä keikasta kuulin oli hyvää, varmaan sekin mitä en kuullu”. Riston musaa olin tietty kuullu jo paljon aiemmin. Eka biisi tais olla ”Nina, olen palasina”. Toimi mulle! Paremmin tutustuttiin pari vuotta sitten Kontufolkissa. Risto selitti jotain skifi-juttuja ja mä tenttasin siltä ”Uskotko Jeesukseen Kristukseen” –biisin totuutta. Tuli sellanen olo että me ymmärretään toisiamme. Maistuu todella hyvältä soittaa yhdessä.

Singlellä on hyvin äkäiset synasoundit. Miten Risto pärjää livetilanteessa ns. rivimuusikkona? Meinaatko valjastaa hänet jotenkin ettei varasta koko showta?

Riston syntetisaattorit kaareuttavat aika-avaruutta mukavasti. Onneksi herra Arwin Lindin ja mestari Leinosen juureva rytmisektio pitää jalat tukevasti ilmassa. Kitarassa on nuori padawan Laaban Sintonen. Tää on hyvä joukkue. Kaikelle on tilaa. Ja Risto sidotaan varmuudeks kintuista penkkiin.

Sinut yllätettiin joskus meditoimasta ennen turkulaisen baarin ja viereisen pizzerian yhteisestä takatilasta. Oliko kyseessä perinteinen keikkaanvalmistautumisrituaali? Jännitätkö lavalla olemista tai sinne menemistä? Sinulla on siellä kuitenkin rento olemus.

Luulen et kaikilla on omat rituaalinsa ennen esiintymistä. Mä tuijotan yleensä seinää ja vähän puhaltelen. Joskus otan bissen. Ne ajaa vähän samaa asiaa. Hartiat rentoutuu, sydän aukee.

Jauhosäkkien läheisyydessä ja liikuttelun katselemisessa on outoa tunnelmallisuutta. Syötävää on, kunhan saadaan lämpöä.
Osaatko leipoa? Onko sinulla bravuurinumeroa?

Jauhosäkkien? Ok, tunnelmaa! Mä tein joku aika sitten banaanikakun. Oli jääny pari huomattavan kypsää banaania jotka halus tulla vielä syödyks. Hölväsin sekaan suklaata. Hyvää tuli!

Esiinnyitte joku vuosi sitten ILMIÖ:n hiekkarannalla. Mitä muistat kyseisestä reissusta?

Se reissu oli ihan täysosuma. Mahtava sää ensinnäki. Eka mitä havaitsin Ilmiöstä oli kaikkialla vallitseva hyvällä tavalla vinksahtanu ilmapiiri. Rannalla Hertellin Harri pudotteli letkeesti runoa ja sit oli meidän vuoro. Arwi laski alkutahdit ja hulvattomuus levis hiekkarannalle ku hillo puuroon. Tästä taitaa olla pari vuotta. Näitä muistelee talven viimassa.

Pelkäätkö että tämä H2Ö on vain joku järjestäjien sell-out temppu, jolla on hävitetty edeltäjäfestarin taianomaisuus?

Vaikee uskoo. Samat mainiot vekkulithan ne vissiin on tänki juoninu. Hommat etenee, kaura kypsyy.

Mitä mieltä olet selfiekepeistä?

Tykkään jutuista, höpöistä, kepeistä.