MOI!

Hei Juhana Hurula; mikä ihmeen MOI!?

Me olemme iloisia! Majesteettisten orgasmien infernossa! Musiikki oi ihanin!

Ja miten se oikein kirjoitetaan virallisesti? MOI!? Moi!? Moi?

Capsit vaan reippaasti päälle ja kirjoitetaan MOI! Bändissä on kuitenkin sen kolme kitaraa (Joonas Merikanto, JP Saari & mä) ja basso (Ili Marttinen), niin jokaiselle oma kirjain ja basistille huutomerkki.

Kuulimme yhtyeestä Asan kautta, joka väsymättä suostutteli buukkaamaan teidät. Miten Asa liittyy MOI!:hin?

Mun ja Masan polut on risteilleet vuosia, mutta kun tämä bändi sai alkunsa, hän otti yhteyttä ja ehdotti, että julkaisisimme kaksi ekaa biisiämme digiversioina Roihis Musican kautta. (MOI! julkaisee seiskatuumat). Jatkoa seuraa, sillä seuraavat kaksi biisiä on jo nauhoitettu. Joose Keskitalo liittyy myös tähän yhteisöön siten, että hän äänittää meitä ja hengittää samaa ymmärrystä. Upee jätkä, upeita jätkiä.

Moilma on eräänlainen unelmien Ankkalinna, utopioitten ihmemaa, jossa toteemit haihtuu usvaan sumuun ja rakkaus ja rauha nuuhkii apilaa kesäaamussa. Moilmaan on portit avoinna, eikä sinne tullakseen tartte mitenkään ruveta sielua suopaamaan tai susia siunaamaan. Me ollaan kaikki täällä moilasia, riittää kun sanoo “MOI!” ja Suuri MOI! kääntää katseensa puoleemme ja valaisee kauneudellaan.

Ovatko meidän tapahtumat tulleet tutuiksi vuosien aikana?

Kun astuimme JP:n kanssa viime vuonna H2Ö:n porteista sisään, katsoimme heinähelteiden tuleentamaa taikamaisemaa, jossa kasvoi ihmeellinen jääpuu, joka tiputteli kristallinkylmiä pisaroita kuumissaan olevan nautinnosta huoahtavan prinsessan kutreille. Räjäyttäjät aloitteli juuri keikkaansa kaurismäkiaanisessa romahtamaisillaan olevassa autotallissa. Hymyäviä kesäkasvoja kaikkialla. Perjantai, festarit vasta alussa. Silloin löimme kättä päälle, halasimme ja sovimme, että vasta perustettu MOI! soittaisi vuoden päästä täällä. Aika leuhka ja höhlä unelma, mutta nyt näyttäisi siltä, että tuo unelma olisi toteutumassa, perjantain alkuillassa. Nöyrää kiitosta ja kumarrusta kaikkiin mahdollisiin suuntiin!

Kävitkö koskaan ILMIÖ:ssä?

En, koska tämmöiset stadihaisulielitistit harvoin pääsee pakenemaan kaupungista, joka pitää piukasti pihdeissään, kuin säälimätön vääräsäärinen piika. Mutta sen sijaan JP on kotoisin Naantalista ja Turussa asunut, ja hän on käynyt Uittamolla ja kehunut sitä vuolaasti.

Miksi olet viimeksi ollut surullinen?

Kentiesi silloin, kun unohdin olla onnellinen. Tahi silloin, kun tajusin käyttäytyneeni väärin lähimmäistäni kohtaan. Välillä voi olla suruisa ihan vaan sen vuoksi, koska se on kivaa. Mutta se on kuluttavaa puuhaa, väärää energiaa, semmoista, joka ei anna, vaan ottaa. Kannattaakin mieluummin luoda katseensa aurinkoon, sillä se on elämä ja voima ja iankaikkisuus.

Mitä mieltä olet selfiekepeistä?

Ne on just ihania, jos haluaa ottaa itseensä välillä vähän etäisyyttä, mutta haluaa kuitenkin koskea itseään edes pitkällä kepillä.