Black Twig

Soititte ilmeisesti ensimmäisen Turun keikkanne meidän jo edesmenneellä Älä Vaivaudu-klubilla keväällä 2011. Muistatko mitään kyseisestä illasta, Aki?

Kyllä se taisi olla bändin ensimmäinen Turun keikka. Olimme innoissamme, kun pääsimme soittamaan Helsingin ulkopuolelle ja vieläpä Turun Dynamoon. Kuinka voisin unohtaa? Keikkamatka ja roudaus tehtiin mintunvihreällä Renault Twingolla. Kojelautaa piti lyödä vähän väliä, jotta ajonopeus ynnä muu hyödyllinen tieto pysyisi näkyvillä.
Olimme samoihin aikoihin tutustuneet The New Tigers-yhtyeeseen, jonka jäsenet saapuivatkin paikalle. Ilta huipentui siihen, että pahamaineisina rock’n’roll-eläiminä tunnetut New Tigersit onnistuivat saamaan häädön Dynamon takahuoneesta. Tapasin silloin ensimmäistä kertaa myös Ville Hopposen (Cats on Fire, nykyään myös The New Tigers, Pöllöt). Terveisiä Villelle!

Mitä ajatuksia H2Ö herättää sinussa?

En ollut paikalla viime vuonna, mutta tapahtumaa kieltämättä ympäröi pseudomystis-magneettinen aura. Heti kun tapahtuma saavutti tietoisuutemme, halusimme pakkomielteenomaisesti soittaa siellä. On ihanaa, että tänä vuonna pääsemme tyydyttämään tämän halun.

Jos H2Ö:llä olisi toimisto, voitaisiin sanoa että ”Halfways-biisi soi jatkuvasti H2Ö:n toimistolla”. Kerro jotain kappaleen taustasta.

Huu, kiitos! Sekä muodon että sisällön puolesta Halfways sopii
avaamaan Heliogram-albumin, jonka kappaleissa yleensä kierretään kehää jonkin ajatuksen tai teeman ympärillä, ikään kuin työstetään jotakin ajattelua siinä laulun sisällä. Halfwaysin maailma lienee aamun valossa ja unesta heräämisessä, erilaisten valintojen ja halujen reflektoinnissa. Laulun lisäksi myös molemmat kitaraväliosat ovat tärkeitä. Sanoissa on yksi aika suora viittaus erääseen suosikkikappaleeseeni. Toivottavasti en nyt pilaa mitään, jos kerron että laulun työnimi oli ”Beerhunter”. Työnimi kyllä liittyi lähinnä sovitukseen, ei niinkään lyyriseen sisältöön. Sanat on printattu levyn kansivihkoon, mutta koska kukaan ei enää osta levyjä, kirjoitetaan sanat tähän:

How many days will you wait
How many days will you stay
Make a new religion every day
You hope one morning it’s like this forever
To find and to follow all the halfways
To find and to follow all the things you really did love

Mikä on ollut Black Twigin olemassaolon pahin kriisi?

Varmaankin se on perustajajäsenemme ja basistimme Janne Markkasen ero yhtyeestä loppuvuodesta 2013. Jos joku ei halua olla mukana niin se vaikuttaa koko bändin toimintaan. Saimme onneksi puhuttua asioista ja Jannen lähtö sujui kohtuullisen kivuttomasti. Aika tyhjä olohan siinä oli jonkin aikaa. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri ja löysimme nopeasti uuden basistin, kuvataiteilijanakin tunnetun Kaarlo Staufferin. Olimme saman vuoden kesänä tutustuneet yhteisten tuttavien kautta. Kun selvisi että hän pitää Felt-yhtyeestä, pyysin häntä heti mukaan bändiin. Asia jäi vähäksi aikaa ilmaan, mutta onneksi puhuimme asiasta pian uudelleen ja Kaarlo tuli ensimmäisten treenien jälkeen vakituiseksi basistiksi.
Lopulta jäsenistön muutos toi uutta energiaa ja viime vuonna soitimme ehkä parhaat keikkamme pitkiin aikoihin. Myös uuden levyn tekeminen on sujunut jopa yllättävän helposti. Tavoite on saada se jo tänä syksynä ulos.

Oletko koskaan ollut mopoauton kyydissä?

En, mutta onhan niillä ajamisessa sellaista kuoleman ja vallitsevien arvojen halveksuntaa, johon voin ajoittain samastua.