Asa & Band

Kuva: Jussi Ratilainen

Mitäpä kuuluu, Asa?

Hyvää kuuluu. Selkä on vähän pipi, joten väijyn YleAreenaa sängyssä.

Taidat jo nykyään olla keikkapaikasta toiseen helikopterilla lentävä koko kansan juhannusartisti, joten kiirettä ainakin varmasti piisaa?

Tällä hetkellä keikkaa on hyvin, kesä on sesonkia. Toisaalta meillä on enintään 4 päivää viikossa töitä, eli khyl sitä kerkeää päästä luonnonhelmaankin.
Yhtyeemme kiesistä tippui sivuovi viime viikolla, joten joku mekaanikko ois nyt hakusessa.

Mahtava juttu että pääset vihdoin ja viimein esiintymään meidän tapahtumaan – ILMIÖ:llä oli aina syystä tai toisesta vankka hippimaine, mutta kun meiningit vaihtuivat viime vuonna H2Ö:ksi; joka paikassa alettiin ihmetykseksemme puhumaan hipstereistä.
Sinulla taitaa olla Love X-levyn perusteella jokin erityinen hippivaihe menossa.
Oletko sinäkin matkalla kohti hipsteriyleisöä?

Ymmärtääkseni alkuperäiset hipit Friscossa oli hipstereitä. Toivottavasti niitä on Turussakin, mutta ei nyt lähdetä lokeroimaan kaikkia hörhöjä.

Missä tilanteessa tapasit ensimmäisen kerran Rasmus Pailoksen, eli nykyisen kokoonpanosi musiikillisen johtajan?

Mul on aika vähän tarkkoja muistikuvia Rasmuksen tapaamisesta, mutta muistan, että hän katsoi mua silmiin korkealta ja sanoi vakavalla äänellä, että: Mä haluan mukaan Asa & JätkäJätkät kokoonpanoon.
Olen edelleen joka päivä onnellinen siitä, että otin Rasmoosen mukaan soittamaan.

Huhun mukaan olet viime aikoina diggaillut elektroartisti Levon Zoltarin biittejä. Onko jonkinlaista yhteistyötä kenties luvassa joskus tulevaisuudessa?

Mä diggaan kaikesta musasta ja mul on yks ”Islanti meets Memphis”-lätty tekeillä.. Oon tässä kuumotellut biusoja sieltä ja täältä. Levoniin mul ei oo linkkejä.

Mitä mieltä olet selfiekepeistä?

Kai ne skulaa ihan hyvin lyhytkätisille. Mul on överi pitkät handut.