Litku Klemetti & Tuntematon Numero

Lauantai
KLO 21:30
KESANTO
Litku Klemetti

Mä näen tolkuttomia määriä keskinkertaisia keikkoja. Sellaisia että mun on pakko poistua vaivihkaa, ennen kuin joku toiveikaskatseinen soittaja, tai vielä pahempaa, kirkassilmäinen keikkamyyjä, tulee juttelemaan tulevaisuudesta.
Teidän suhteen kävi päinvastoin: Nousin itse keikan jälkeen yleisöstä lavalle juttelemaan sun kanssas, Litku. Mikä yhtyeesi tausta oikein on? Olette ilmeisesti Jyväskylästä?

Ollaan joo Jyväskylästä. Tai oikeestaan Jyväskylään asettuneita tyyppejä ympäri Suomen. Aleksi on ainoo paljasjalkainen. Sami on Oulusta, Juho Seinäjoelta ja mä Kuhmosta. Tää bändi on mulle sellanen matka mun ja mun vanhempien lapsuuteen ja nuoruuteen, siellä korvessä, jossa mitään ei oikein ollut ja kaikki piti vaan kuvitella. Siks mä kutsun tätä musaa kuvitelluksi rokiksi. Heh.

Kuhmosta? Siellähän on vahvat kansanmusiikkiperinteet. Tosin, maailmannälkäiselle nuorelle Sommelo ei taida olla mikään Coachella.
Tarttuiko balalaika sentään Kuhmosta mukaan?
Sua ei oo varmaan vielä haastateltu niin useasti, että toistuvat kysymykset instrumenttivalinnastasi olisivat ruvenneet ärsyttämään.

Joo, balalaikka roikkui mun lapsuudenhuoneen seinällä.
Kun muutin Jyväskylään 2008 omaan kämppään, kävin vilkaisemassa vielä huoneeni ja päätin ottaa ukin vanhan balalaikan messiin. Sit soitin sitä muutaman vuoden teknofolk-bändissä nimeltä Sateenkaarina.

Sateenkaarina! Hassua. Mä taisin nähdä teidät joskus jollain päiväkeikalla Vakiopaineessa. Oiskohan ollut Höstfestiä. Muistan että mulla oli autossa nukutun yön jälkeinen vapinakrapula.
Sehän on musiikillisesti melko kaukana Litkun räimeestä. Mitä tässä välissä on tapahtunut?

Onkohan? Omassa päässäni kaikki on yhtä litkua! Onhan niissä varmasi omat juttunsa. Satis oli sellaista herkempää tavallaan. Ennen tein syvämietteisesti musaa, se näkyi konkreettisesti esim. sanoituksissa ja asenteessa. Sit se ei kuitenkaan lähtenyt lentoon kunnolla – kun mä tykkään kontrollin menettämisen fiiliksestä, sitä ei tullut. Varmaan viis vuotta sitten näin Räjäyttäjät Mustassa kynnyksessä ja mikään ei sitten ollut enää ennallaan! (kaikki parhaat terveiset Jukalle!). Tuli fiilis siitä, että tarviin fiiliksen, että tapahtuu jotain. Säpinää. Eli koin rokkiherätyksen!

Entäs sitten tämä Tuntematon Numero -debyyttilevy, joka lienee ilmestymässä näillä näppäimillä. Oliko studio-olosuhteissa hankaluuksia tavoittaa livetilanteen energioita? Se on tainnut olla monella rokkibändillä koetinkivenä. Ette kuitenkaan vissiin ihan ensikertalaisia olleet…

Me mentiin reenikselle ja kutsuttiin Untsi Luova Recordsilta äänittämään. Oli sopivan kökköset kamat ja livenä äänitettiin pohjat lauluineen. Eipä ne biisit rakettitiedettä ookaan ja oltiin soitettu paljon keikkoja siihen. Lopputulos miellyttää kyllä ja tuli siihen vähän kirsikoitakin päälle…

Hyvä! En malta odottaa. Progetyttö oli keikalla mun suosikkibiisi.
Tosi siistiä että pääsette H2Ö:höseen.