Hulda Huima & Hitaat Sekunnit

Perjantai
KLO 17:30
KESANTO
hulda

Moi, Hulda! Taidettiin viimeksi törmätä Avantgardeyössä Oranssilla. Se oli muistaakseni mukava ilta. Mitäpä kuuluu?

Moi Mikko, törmättiin joo. Ja sehän oli oikein mukava ilta! Muistan, että ulkona oli välillä tosi kuuma ja välillä kylmä. Sellaista kuuluu, että tämä kesä on sujahtanut nopeasti. Aika paljon on tullut tehtyä soolokeikkoja, mikä on ollut tosi kivaa pitkästä aikaa, mutta myös tosi erilaista. Olen tehnyt myös huomion, että niillä tulee juteltua enemmän, siis kappaleiden väleissä ja usein kaikkea päätöntä. Viimeksi taisin puhua kirnuavista hevosista. Sitten me ollaan Hitaiden Sekuntien kanssa nauhotettu uutta levyä ja sen valmistumista mä kyllä odotan tosi paljon, samoin kuin tätä tulevaa keikkaa.

Mistä löysit taustabändisi? Hitaat Sekunnit taitaa olla yhtä kuin Mustat Kalsarit, joka oli meillä klubikeikalla joskus vuosikausia sitten.

Joo, melkein samat tyypit, tai ensinhän se oli se MK, joka oli taustalla, niin kuin tolla ekalla pitkäsoitollakin vielä, mutta sitten Mustissa kalsareiden basisti Juho lähti bändistä, niin oli mietinnän paikka, että mitä tehdään ja Hulda Huiman taustabändiin tuli sitten lopulta eri basisti kuin kalsareihin, niin tuli toi uusi nimikin mun taustabändille ja mä sitten liityin vielä siihen kalsari-bändiin kakkoskitaristiksi, että jos saisi vielä sekavammaksi tämän kuvion. Mutta täähän nyt ei ollut edes toi kysymys, mutta niin sen mun Chilestä paluun jälkeen olin keikalla Juuson kanssa ja sen jälkeen olikin joku Kalsari-keikka, jota olin katsomassa ja sen jälkeen Juuso kysyi, että oonko miettinyt, että soittaisin niitä mun biisejä bändin kanssa ja mä vastasin, että joo, mutta en ole miettinyt, että ketkä ne bändiläiset olisi. Niin, no me sitten siinä päätettiin, että kokeillaan me, siis ne ja mä.

Ahaa! Oletan, ettei Hulda Huima oo sun oikea nimi. Mistä sä oot sen keksinyt?

Ei ole joo. No, kun niitä biisejä oli tullut sen ekan kassun verran, niin piti se nimikin keksiä siihen kasetin kanteen. Ja aattelin, että ei se nyt mikään Minna Kallinen voi olla. No, mulle on aina sanottu, että mun luonne on samanlainen kuin mun iso-mummolla Huldalla, jota en ikinä ole tuntenut, ja että se oli sellainen tosi ”raju tyyppi”, niin siitä mä sitten sen keksin, että Hulda Huima, vähän ”raju” mutta ei kuiteskaan.

Esiinnyit H2Ö:ssä 2014 Liimanarinan kanssa. Miten ihmeessä päädyit heidän matkalle?

Joo, sitä on moni ihmetellyt! Tässä tarinassa on monta osaa ja tää on vähän sekava ja pitkä (koska mä kerron sen), mutta siinä kävi niin, että vuoden 2012 syksyllä mä palasin Chilestä Suomeen, jossa olin ollut sen vuoden ja mun hyvä ystävä ja entinen bändikaveri oli taas tutustunut sinä vuonna Olliin ja soittanut sille myös mun ekaa kasettia, josta se oli tykännyt tosi paljon. Mä sitten siinä syksyn aikana tutustuin kanssa Olliin paremmin ja sitten Liimanarinalle tarjottiin Vastavirralle keikkaa, johon Liimiksen rumpali Karri ei päässyt ja Olli kysyi sitten, että tulisinko mä tuuraamaan (olin siis ensisijaisesti rumpali ennen) ja samalla sitten soolokeikalle. Siitä se oikeastaan lähti, että moni asia johti toiseen. Ja siis meitähän yhdisti se Chile ja Victor Jara ja päädyttiin sitten tosiaan tekemään myös yhdessä Jaran Manifiesto, jonka mä vapaasti suomensin ja samoin soitettin myös Björn Afzeliuksen ja Mikael Wiehen Det räcker nu, joka kertoo niistä Etelä-Amerikan diktatuureista. Täytyy sanoa, että Olli muhun varmaan eniten on ”uskonut”, jos tolla tavalla nyt voi sanoa, mutta siis, että en mä ollut tehnyt kun ihan muutamia keikkoja ja sen kassun ja Olli mua kauheasti tsemppasi ja auttoi ja pyysi myös keikoille. Että tälläiset virtuaaliterveiset Ollille, pitääkin soittaa sille tänään muutenkin, niin kiitti Mikko kun ”muistutit”.

Eipä kestä. Meillä on täällä jo raksaviikko alkanut ja mun pää on ihan tyhjä, vaikka oon juonut varmaan yli kymmenen mate colaa tänään. Jos sä oisit mä niin mitä sä kysyit Hulda Huimalta?

Siis onpa kauhea kysymys! No en nyt kysy mitään, mutta kerron, että mun lempiväri on sininen ja että rakastan kissoja, ja haluaisin ottaa kisun, mutta pelottaa, koska mulla on ollut kissa, Mobutu, joka kuoli toissa vuonna, ja se oli vaan maailman paras kissa, niin että entä jos en sitten osaisi rakastaa sitä uutta yhtä hyvin ja paljon?

Tottakai osaisit! Ei kait se oo taito? Kiitos avusta. Nähdään perjantaina!